Digitaalisilla aloilla tarvitaan myös humanistisia näkemyksiä!

Digitaalisilla aloilla ja esimerkiksi Smart city -hankkeissa on perinteisesti totuttu näkemään lähinnä insinöörejä sekä kaupallisen alan ammattilaisia. Helsingin yliopiston jutussa digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Mikko Tolonen kuitenkin haastaa tämän näkemyksen sanomalla, että hankkeissa olisi hyvä olla mukana myös humanisti. Hänen mielestään tieteen avoimuus on tärkeä keino viedä eteen päin koko tutkijayhteisöä. Olemme koonneet tähän artikkeliin Helsingin yliopiston artikkelin pääkohdat.

Miten Tolosen lähestymistapaa toteutettaisiin käytännössä?

Tolonen korostaa lähestymistavassaan monitieteistä tekemistä sekä digitaalisia ihmistieteitä, joita kutsutaan englanniksi termillä digital humanities. Hänen mielestään humanismin saralta löytyy monia metodeja, joita voitaisiin hyödyntää tutkimustyössä. Yhteistyön tulisikin alkaa jo sovellusten suunnittelutyöstä alkaen. Nythän monesti on se tilanne, että tietojenkäsittelyn ammattilainen valmistaa sovelluksen humanistille. Tolosen mukaan sovellukseen liittyvien kysymysten ratkominen pitäisi kuitenkin aloittaa yhteistyönä heti suunnittelutyön alusta lähtien. Tolonen on itse tehnyt vuosia yhteistyötä Leo Lahden kanssa, joka on tietojenkäsittelytieteilijä. Tämä yhteistyö on auttanut Tolosta muodostamaan selkeän kuvan tämän kaltaisen yhteistyön mahdollisuuksista.

Tolosen tutkimusaineisto on myös muiden tutkijoiden käytettävissä

Tolosen ja Lahden tutkimusaineisto heidän uuden tutkimuksensa osalta on myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Tutkimukseen liittyvät aineistot sekä koodirivit ovat käytössä avoimesti, mikä lisää tietojen sovellettavuutta. Toloselle ja Lahdelle on ollut erityisen tärkeää tehdä keräämästään tiedosta avointa. Kun joku toinen tutkija käyttää heidän keräämiään tietoja, kehittyy parhaimmillaan koko tutkijayhteisö.

Tolonen korostaakin avoimen tieteen merkitystä – enää ei ole muodikasta pantata kerättyjä tietoja vain omaa käyttöä varten, vaan on paljon tavoiteltavampaa jakaa kerättyä tietoa mahdollisimman laajasti. Kun joku tutkijoista kehittää aineistoa, myös muut tutkijat hyötyvät tästä työstämistyöstä. Näin hyödyt ovat parhaimmillaan moninkertaisia eikä yhdenkään tutkijan tarvitse ikään kuin keksiä pyörää uudelleen. Parhaimmillaan aikaa ja vaivaa säästyy melkoisesti, jolloin säästetty aika ja vaiva voidaan käyttää entistä optimaalisemmalla tavalla koko tiedeyhteisön hyväksi.

Kun tutkimusdata avataan avoimeen käyttöön, muuttuu myös kansainvälinen yhteistyö sekä sen sisältämät mahdollisuudet melkoisella tavalla. Voidaankin puhua avoimesta kansainvälisestä ekosysteemistä, joka toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet tutustumaan ekosysteemin sisältämään tietoon ja työstämään sitä edelleen. Yhteistyöstä ei tarvitse enää erikseen sopia, kuten aiemmin, vaan tieto on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä entistä helpommin ja sujuvammin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *